1

Johdanto

♠♥♣♦

Pokeri on vedonlyöntipeli. Pelaaja panee rahansa likoon sen puolesta, että hänellä on jaon päätyttyä paras viiden kortin pokerikäsi. Kortit tulevat pakasta sattumanvaraisesti. Pelaaja päättää, miten pitkälle hän jaon pelaa ja miten paljon kortteihinsa panostaa.

Korttien sattumanvarainen jakautuminen saa pokeria ymmärtämättömät luulemaan, että pokeri on arpajaispeli. Niin kiehtovaa on sattumanvaraisuus, että monelta jää huomaamatta, mikä tekee pokerista pokeria: pokeri on rahapeli. Ilman rahapanoksia pelattuna pokeri ei olisi taitopeli, vaan korttien sattumanvaraiseen ilmestymiseen perustuvaa arpomista.

Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, miten onnekas tai epäonnekas on. Jokainen voi kuitenkin yrittää maksimoida voittonsa ja minimoida tappionsa. Taito on pokerissa sitä, että tunnistaa itselleen edulliset tilanteet ja panostaa niissä sopivasti. Tilanteen edullisuus riippuu monista seikoista, kuten potin koosta, oman käden paranemisen todennäköisyydestä, vastustajien pelityylistä ja panostusvuorosta. Etulyöntiaseman hankkiminen ja hyödyntäminen – siitä pokerissa on loppujen lopuksi kyse.

Yksittäisissä jaoissa pelaaja voi menestyä puhtailla onnenpotkuilla. Pitkällä aikavälillä onni menee tasan, kaikki ovat yhtä onnekkaita ja epäonnekkaita. Hyvän rahallisen kokonaistuloksen takaavat vain usein toistuvat oikeat päätökset. Oikeat päätökset ovat pokerin pelaajan tavoite, enempää hän ei voi tehdä eikä toivoa. Kun tekee tilanteeseen nähden hyvän päätöksen, pöytään vielä ilmestyviin kortteihin ei tarvitse suhtautua tunteikkaasti ”onnena” tai ”epäonnena”. Silti monet pelaajat valittavat jatkuvasti huonosta onnesta, bad beateista: ”Minulla oli KK, yksi kaveri reissasi ja toinen re-reissasi, joten löin all-in. Se idiootti maksoi 77:lla ja floppasi kolmoset!” Toisinaan tämä surkuttelu on muotoiltu kysymyksiksi: ”Pelasinko väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?”

“Loppujen lopuksi kyse on vain etulyöntiaseman saamisesta ja sen hyödyntämisestä.”
Roy Cooke

Vastaus on, että ei mitään. Parasta, mitä pokerissa voi tehdä, on lyödä merkit keskelle silloin, kun on suuri suosikki (KK on 80:20 suosikki 77 vastaan). Loppu on sattumaa. Jos pakassa on yksikin sinun kätesi voittava kortti, se ilmestyy aivan yhtä todennäköisesti kuin mikä tahansa muu kortti. Tuskaileva pelaaja oletti tehneensä jotain väärin, koska hävisi. Tosiasiassa hän ei voinut päättää, voittaako hän lopulta jaon. Hän pystyi vaikuttamaan siihen, kuinka paljon rahaa meni pottiin. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Pelaajamme sortui tuloslähtöiseen ajatteluun. Hän kaipasi itsesäälissään sympatiaa sen sijaan, että olisi analysoinut tapahtunutta lopputuloksesta riippumatta. Tuloslähtöinen ajattelu on suurin este sille, miksi jotkut eivät kykene parantamaan peliään.

Toinen syy on se, että pokerissa oppimisprosessi on nurinkurinen. Huonot päätökset palkitaan usein, kuten esimerkkikin osoitti. Vastaavasti hyviä päätöksiä ei palkita läheskään aina. Voittava pelaaja panee mielellään voittonsa taidon piikkiin. Häviävä pelaaja syyttää huonoa onneaan. Huonon tuloksen ja onnen aiheuttaman mielipahan välttely synnyttää huonoja pelitottumuksia.

Ymmärrä tämä pokerista: Vain huono onnesi näkyy. Hyvä onnesi jää sinulta useimmiten huomaamatta.

Jos bad beateja ei tapahtuisi ja vieläpä usein, et todennäköisesti edes pelaisi pokeria. Juuri sattuman ja taidon vuorovaikutus tekee pokerista ainutlaatuisen kiehtovan pelin. Sattuma tekee pokerista myös tuottavan pelin sitä osaaville: onnekkaat ohivedot pitävät huonot pelaajat mukana pelissä. Esimerkissä 77:lla maksaneen pelurin tulevaisuus ei ole ruusuinen, ellei hän mene itseensä ja oivalla, että kahdesti korotettuun pottiin all-in lyövällä pelaajalla on hyvin vahva käsi. Eikö hän tiennyt olevansa iso altavastaaja mitä tahansa isompaa paria vastaan ja joutuvansa parittomia kuvakorttejakin vastaan ”kolikonheittoon”?

Osa pelaajista häviää pokerissa vuodesta toiseen. Ei pidä kuitenkaan luulla, että häviäjät ovat täysiä toheloita paisteja. Kymmenet tuhannet pelaajat osaavat pokerin perusteet ja enemmänkin, mutta heidän pelissään toistuvat pikkuvirheet verottavat heidän tienestejään tai suistavat saldon miinukselle. He pelaavat liikaa käsiä, katsovat kylmiltään korotuksia KTs: llä tai AJo:lla, pelaavat passiivisesti, panostavat väärin, vetävät suoria huonoilla kertoimilla jne.

Vaikka yleisesti niin luullaan, hyvän pokerin pelaaminen ei edellytä poikkeuksellisia matemaattisia lahjoja. Taitoerot johtuvat muista seikoista, kuten luonteenpiirteistä ja kyvystä soveltaa lukemansa käytäntöön, pokerilahjoista ja uutteruudesta opiskella peliä.

Pokerissa menestyminen vaatii toki tietynasteista laskennallista kyvykkyyttä, hyvää muistia, säännönmukaisuuksien tunnistamista, riskinottohalua, päättelykykyä, keskittymis- ja paineensietokykyä, kurinalaisuutta, rohkeutta… Listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Joillain ihmisillä näitä ominaisuuksia on enemmän kuin toisilla. Jotkut kehittyvät, toiset eivät.

Mikään määrä kirjaviisautta ei korvaa kokemusta. Vaikka pokerioppien ymmärtäminen ei ole vaikeaa, niiden toteuttaminen käytännössä on. Pöydässä päätökset on tehtävä nopeasti ja paineen alla. Kaikki tietävät aggressiivisen pelityylin toimivan, mutta moni ei tosipaikan tullen pysty vetämään liipaisimesta. Kirjat kertovat, että A7 ei ole mikään mahtikäsi, mutta se näyttää sangen hyvältä, kun on odottelut tunnin pelattavia kortteja. Kysy keneltä tahansa huippupelaajalta, mikä on tärkeää pokerissa, ja he kertovat samat asiat kuin pokerikirjat: kurinalaisuus, kyky lukea vastustajia, pelikassan hallinta – helposti nimettäviä mutta vaikeasti toteutettavia asioita.

Moni pelaaja ei pysty koskaan ylittämään tiedon ja toiminnan välissä ammottavaa kuilua ja kehittymään. Jos haluat menestyä pokerissa, tee kaikkesi kehittyäksesi taitavammaksi pelaajaksi. Opiskele ja pelaa. Tarkastele peliäsi kriittisesti. Tiedosta, että pokeri on taitopeli, mutta hyväksy peliin kuuluva sattuma. Pyrkimys hallita sattumaa tekee pokerista jännittävän ja haastavan pelin. Taito hallita sattumaa tekee siitä erittäin tyydyttävän pelin. Pokerissa sattuma pitää huolen vain niistä, jotka pitävät huolen itsestään.

Hyviä pelejä!
Aki Pyysing & Marko Erola